Kaikki pelissä tai ei mitään!

Niin kaikki tekeminen lähtee itseensä uskomisesta ja sen unelman toteuttaminen on itsestä kiinni. Uskon vahvasti että mikään ei ole mahdotonta kun jaksaa sinnikkäästi yrittää, tämäkin projekti viedään loppuun asti.

Välillä elämäntiemme ei ole kuitenkaan sitä miksi me itse sen näemme tai suunnittelemme. Tulee pettymyksiä, vastoinkäymisiä ja mieli musertaa itseluottamusta. Vaikeita jaksoja on kaikilla, mutta niidenkin tehtävänä on kuitenkin opettaa ja yrittämään uudestaan, nousemaan ylös joka päivä eikä luovuttaa. Joskus kuitenkin tuntuu siltä kuin koko maailma olisi vastassa eikä mikään mene suunnitelmien mukaan vaikka kuinka parhaansa tekee. Aina se ei riitä, vaikka kuinka painaa suurella sydämellä. Aina tarvitaan apua ja niitä ihmisiä jotka ovat mukana matkassa ja auttavat. Niitä jotka uskovat ja tarjoavat arvokasta tukea unelmien ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Annat kaikkesi, treenaat kovaa että pääset unelmaasi ja taistelet omaa sisäistä ääntäsi vastaan. Haluat enemmän ja pistät kaiken peliin ja painut harjoittelemaan. Paljon olen joutunut tekemään asioita elämänrajamailla ja suuntaamaan katseeni vain tulevaan, joskus on vain paha olla sekin on hyväksyttävä. Stressi elämästä kovan harjoittelun keskellä on asia joka täytyy osata vain hallita sisäisesti, uskon että se pitää minut kuitenkin oikealla tiellä. Itseään täytyy ruokkia jaksamaan joka päivä, motivoida ja henkisesti olla valmis kohtaamaan elämän haasteet.

Talvi on ollut välillä raskasta ja harjoittelu haluamallani tasolla vaatii enemmän kuin paljon. Viikko tuntimäärät ovat liikkuneet viime aikoina jopa 27h viikossa ja kilometrejä on tullut yli 500km. Olen hyvin kiitollinen että olen saanut pysyä terveenä ja saanut harjoitella kovia viikko ja kuukausia. Kehitystä tapahtuu mukavasti ja yritän vain nauttia matkastani, uskon siihen että se tuo vielä paljon hyvää sisältöä elämääni.

Ravintoa olen saanut tankata paljon kroppaan että jaksan, se on yksi tärkeimmistä asioista harjoittelun kannalta. Välillä sekin on ollut hyvin haasteellista ja jopa vaikeaa, on vain syötävä sitä mitä saa ostettua tai löytyy. Terveellisesti syöminen on hyvin kallista ja treenien aikana ei ole urheilupatukoita tai geelejä tarjolla, joten saa todella miettiä miten saan kaiken riittävän energian päivän aikana. Näistäkin haasteita on selvitty vain päivä kerrallaan, enkä edelleenkään anna näiden asioiden lannistaa tahtoani vaikka sitä välillä murehtii että helpompaa voisi olla, mutta olen terve ja monesta asiasta saan olla kiitollinen elämässä.

Jokaisessa lajissa on edelleen paljon oppimista, välillä on vaikeaa oppia uutta kun ei ole ketään joka opettaa käytännössä. Uinnissa se näkyy ehkä eniten, se on niin tekniikka laji ja vaatisi lisäksi yksilöllistä opetusta jotta se kehittyisi nopeammin. Haluan oppia uimaan hyvin ja rennosti ilman märkäpukuakin ja sitä haluan parantaa kevään aikana paljon.

Onneksi kevät tulee ja pääsee pian ulos pyöräilemään, vaikka sitä en voi vieläkään tehdä. Olen joutunut tekemään 5h pyöräilyjä sisällä Fressissä, jossa todellakin kysytään sitä halua ja tahtoa mennä eteenpäin. Uuden pyörän toimitus on myöhässä, enkä rehellisesti vielä tiedä koska sen saan. Toivon että toukokuun alussa se olisi minulla ja pääsisin ajamaan asentoa sisään uudella pyörällä. Mukavampaa ja lajin kannalta parempaa olisi tietysti polkea triathlonpyörällä lenkkejä sisällä/ulkona kuin Fressissä. Edelleen olen kuitenkin kiitollinen siitä että voin edes polkea jossain, tekee sitä sitten missä tahansa.

Nyt suunnitelmat ovat kesäksi selvät ja niistä enemmän juttua myöhemmin. Ironman -kisaan on ilmoittauduttu ja päivämäärä sekä tavoite on lyöty kiinni, uskon sen antavan varmasti lisää motivaatiota ja energiaa harjoitteluuni. Haluan olla parasta itseäni kun seuraavaksi kisaan ja tavoittelen paikkaa Konalle. Tosissaan, mutta ilon kautta.

Olen tehnyt parhaani ja pitkä harjoittelu jakso on takana, nonstop training on ollut viimeiset 14kk. Sitä uskoa tarvitaan niin elämässä kuin urheilussakin, en voi painaa päätäni alas tai kadotan näköpiiristäni unelmieni horisontin. Harjoittelu on joskus hyvin yksinäistä puurtamista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Pyrin kuitenkin pitämään mielessä sen ilon ja vain askel kerrallaan eteenpäin. Olen päättänyt että pysähdyn vasta sitten kun kroppani ei enää kestä, kaikki tai ei mitään.

Olen aina mennyt elämässä suurella sydämellä ja täysillä, uskon siihen että kun annat kaikkesi niin kaikki on mahdollista. Kiitollisuus tukijoilleni, pienillä asioilla on suuri merkitys ja ne auttavat minua varmasti pääsemään tavoitteeseeni.

Tsemppiä ja liikkumisen iloa kevääseen kaikille,
Urheiluterveisin,

Ironmikael
www.mikaeljamsanen.com