Kun projekti aloitettiin, olin hyvin kaukana tavoitteestani ja unelmastani. Kurinalainen sitoutuminen ja omistautuminen projektille oli tie jota lähdin päättäväisesti ja rohkeasti kulkemaan. Silmissäni hehkui paloa, halusin kehittyä ja olla parasta itseäni ja mennä lajissa eteenpäin, ei mitään muuta.

Heittäiydyin uskomalleni asialleni niin kuin olin tehnyt elämässäni aikaisemmin, ALL IN periaatteella. Uskon vahvasti että menestyminen ja unelman tavoitteleminen tulee tästä: hard work, discipline, commitment, dedication, drive, passion and determination. Tämä laji on non stop harjoittelua päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, minulle jatkuvaa oppimista jota monet ihmiset ovat tehneet jo vuosia. Minä yritän sinnikkäästi päästä kovalle ja korkealle tasolle niin lyhyellä ajalla. Olen usein ankara ja armoton itselleni, teen asioita hyvin ja täydellä sydämellä, mutta haluan olla vielä niin paljon enemmän.

“I WANT TO KEEP CHALLENGING MYSELF TO A HIGHER LEVEL”

IMG_2164

Kun lähdin Hollantiin, olin antanut harjoittelulle kaikkeni. En olisi mitenkään pystynyt harjoittelemaan enempään. Kaikki oli laitettu likoon niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Itseluottamus oli korkealla, olin harjoittelun aikana ottanut suuria harppauksia jokaisessa lajissa, tiesin että olen hyvässä kunnossa ennen kisaa ja tavoitteeni oli täysin realistinen, uskoin siihen aina.

Näen että elämässä täytyy olla kovia tavoitteita, niitä jotka pistävät yrittämään mitään pelkäämättä. Uskon että ne pistävät harjoittelemaan enemmän ja viemään minua eteenpäin. Olen kehittynyt ja taistellut sen eteen mitä haluan, ei kenenkään muun takia vaan itseni takia ja palkintona on itseensä uskominen, olla oman elämäni sankari.

Lähdin hyvissä ajoin matkaan ja perillä olin keskiviikkona päivällä. Halusin keskittyä kisaan rauhassa ja lisäksi minulla oli jokaiselle päivälle vielä kisaan valmistavia treenejä. Lento ja juna yhdistelmä toimi kätevästi Brysselistä Hollantiin. Lentoasemalta oli n. 1h 30 min juna matka Maastrich kaupunkiin, joten sinne ensi vuonna suuntaaville paikalle pääsee erittäin kätevästi ja vaivattomasti. Pari vaihtoa joutuu junassa tekemään, mutta ne ovat nopeita ja pyörälaukun kanssa nekin onnistuu helposti ja aina saa apua kun muistaa pyytää, ihmiset ovat hyvin auttavaisia.

FullSizeRender-26

Maastrichtista olin varannut pienen huoneen hotellista ”the beez”, joka oli ihan tori alueen reunalta ja Ironmanin maalialueen vieressä. Hinta ja laatusuhde erittäin toimiva, minulle 6 päivää maksoi 439€ joka sisälsi aamupalan, sekä loistavan henkilökohtaisen palvelun. Aina kun minulla oli jotain mitä tarvitsin, he järjestivät tai auttoivat upeasti ja aamupalankin sain erikseen. Suosittelen suuresti kaikille ja kertoo minulta terveisiä.

FullSizeRender

Sitten hoidettiin pakolliset ilmoittautumiset, race infot ja bike checkit rutiinilla alta pois ja tunnelma alkoi nousta itselläni joka päivä. Ensimmäisestä Ironmanista oli kulunut 7kk, mutta nyt tavoite oli paljon suurempi kuin vain maaliin pääseminen. Siihen koitin keskittyä niin hyvin kuin mahdollista.

IMG_2057

FullSizeRender

Kevennys ja herkistely viikko oli sujunut suunnitelmien mukaan ja palautuminen kovista treeneistä tuntui hyvältä. Jaloissa alkoi olla taas poweria, ennen kisaa makoilin ja rentouduin hotellilla treenien ohessa. Välillä tein mielessäni suunnitelmaa kisapäivää varten, sellaista mielikuva harjoittelua ja tarkastelin varusteita että kaikki olisi varmasti sunnuntaina kunnossa.

Kisapäivä

Herätyskello soi 04.30, suhteellisen hyvin sain nukuttua viimeisen yön. Ajatukset jo kisassa, startissa ja latausta oli ilmassa erittäin paljon. Olo oli kuitenkin hyvin rauhallinen, koska tiesin että olen hyvässä kunnossa jokaisessa lajissa. Hiljaa mielessäni toivoin että kaikki menisi hyvin eikä tulisi suurempia ongelmia kisa-aikana. Juhlapäivä oli alkanut, se jota olin odottanut 6kk ja johon halusin laittaa kaiken itsestäni peliin.

Kävelin aamuhämärässä kohti lähtöaluetta, aurinko ei ollut vielä nousut ja vietin hetken sillalla. Suljin silmäni ja toivotin itselleni onnea matkaan. Katsoin taivaalle ja lähetin tulen matkaan vielä tyttärelleni sanoman, menen tänään loppuun asti ja sinä olet suuri voimani että annan parhaani.

IMG_2081

Tunnelma vaihtoalueella oli jälleen pilvissä ja kisailijat tekivät viimeisiä tarkistuksia pyörään. Toin mukana omat juomapullot, geelit ja loput patukat. Pumppasin renkaat täyteen ja kaikki oli valmista, astelin telttaan ja laitoin märkäpuvun puoliksi päälle. Lähdin määrätietoisesti kävelemään kohti uintipaikkaa, pian oli aika mennä lämmittelemään, johon halusin varata aikaa n. 10 minuuttia.

Startti

IMG_2064

Ironmaneissa on nyt uusi tapa lähteä matkaan, eli rolling start. Siinä jokainen arvioi oman uinti tavoite ajan ja menet sille määrätylle paikalle seisomaan ennen lähtöä. Itse arvioin treenien perusteella että pystyisin uimaan alle 1h uintiosuuden, joka oli minulla selkeä ja kova tavoite. Seisoin laiturilla rivissä, fiilis oli korkealla ja lataus oli aika mieletön. Koko 6kk treenijakso vilisi silmissä, muistelin nopeasti niitä hetkiä kun tuntui pahalta ja itkit altaan reunalla kuinka raskasta treenit olivat olleet mutta nyt olin kasvanut vahvaksi. Nyt halusin kääntää kaiken positiiviseksi voimaksi, olin kehittynyt ja onnistunut ja tiesin että jaksan uida hyvin. Tätä hetkeä oli odotettu ja kisaaminen on paras palkinto itselleni, halusin nyt onnistua.

FullSizeRender-23

FullSizeRender-22

Ensiksi katsottiin kuinka pro miehet ja naiset starttasivat, siitä 10 minuuttia ja sitten mentiin. Tykki pamahtaa ja punaiset uimalakit pomppivat veteen, se armoton kauhominen ja omasta paikasta taisteleminen oli alkanut. Lopulta oli oma vuoroni hyppää veteen ja annoin palaa. Pientä kaaosta ja ahdasta on aina alussa, mutta nyt tilannetta auttaa se että edessä olevan pitäisi pystyä uimaan samaa vauhtia mitä itsekin ja sen pitäisi helpottaa eteenpäin menemistä.
Alkuun olin hieman ihmeissään ja omaan rytmiin pääseminen ei onnistunut helposti, tuntui että olin kokoajan jonkun jaloissa kiinni ja se katkaisi uintiani. Mietin jo heti siinä kohtaan että olisi pitänyt mennä vielä lähemmäksi kärkeä ja nopeimpien ryhmään. Treeneissä olin pystynyt pitämään päivästä toiseen 1.30 / 100m matkavauhtia helposti ilman suurempia ongelmia ja kevyellä pulssilla. Nyt jäin vähän keskellä ryhmää, eikä lähteminen sivuteille oikein houkuttanut, siinä oli omat riskinsä. Päätin pysyä letkassa ja annoin vain mennä hyvää vauhtia kuitenkin. Tunsin kuinka pulssi oli korkealla. Nyt oli tosi kyseessä ja uinti kisassa on kuitenkin eri mitä se on treeneissä. Pääsin väliaika pisteelle 1.7k ja nousimme hetkellisesti ylös vedestä, katsoin kelloa ja näytti jotain 27 minuuttia. Hyvä fiilis, olin tavoiteajassani ja se antoi hyvän kipinä ja itseluottamuksen loppu uintiosuudelle.

Takaisin veteen ja taas oli pientä kaaosta alussa, eikä paikkaa oikein meinannut löytyä. Jengiä oli edessä ja sivulla ja takana, jouduin päätäkin hetkeksi nostamaan jos näkisi parempaa väylää omalle uinnille. Sitä ei kuitenkaan oikein löytynyt joten eteenpäin mentiin siinä missä oltiin. Hetken päästä kuitenkin aukesi hieman parempi kohta ja pääsin paremmin omaan rytmiin, nyt tuntui paremmalta ja nopeammalta. Koetin pitää suuntauksen kuitenkin hyvin lähellä keskilinjaa poijujen välissä ja katsoa missä kohtaan sillat tulevat vastaan. Niitä oli 3 edessä ja viimeisen jälkeen olisi poiju, josta käännytään takaisin päin kohti maalia.

Tässä kohtaan kaikki oli mennyt hyvin, vaikka en ehkä saanut mielestäni parasta uintia ja rentoutta menemiseen mitä olisin toivonut. Varmasti se yli yrittäminen, lataus, ei kisoja alla vaikuttivat jonkun verran omaan uintiini, mutta kokonaisuutena olin hyvässä vauhdissa kohti tavoite aikaani.

Mutta sitten tein kisan ensimmäisen virheeni ja jossain kohtaan oli sillat mennyt laskuissa sekaisin. Viimeinen silta ja arvioin sen toiseksi viimeiseksi, suuntasin poijulle ja olin päässyt hieman eroon muista eikä lähellä painanut toista uimaria. Tässä sitten kohtaan jatkoin matkaani eteenpäin, vaikka olisi pitänyt kääntyä takaisin päin kohti maalia. Innoissani kauhoin viimeistä päivää eteenpäin, olisi pitänyt hälytyskellot soida kun toista poijua ei näköpiiriin alkanut ilmestyä.

Jatkoin uimista, kunnes hetken päästä huomasin veneen edessäni ja siellä huitovat ihmiset. Nousin pystyyn ja pysähdyin, kääntelin päätä ja tajusin suuren virheeni. Poiju oli jäänyt kauaksi taakse ja muut painoivat siellä kohti maalia, käännyin ympäri ja aloin kauhoa takaisin päin, mutta virhe oli tapahtunut ja kallista aikaa paloi kisassa missä jokainen sekunti tuntuu tärkeältä. Lopulta pääsin maalin ja minut nostettiin ylös vedestä, katsoin kelloa joka näytti 1.04 ja matkaa oli tullut 4.2k ja avg pace näytti 1.33 / 100m.

FullSizeRender-25

Virhe harmitti suunnattomasti, mutta äkkiä suuntasin ja juoksin T1 vaihtoalueelle ja vaihdoin varusteet. Nappasin pyörän kypärä päässä liikkeelle ja aloin juosta kunnes huomasin että takapyörä on tyhjä, voi elämä ja prkl puhisin vaihtoalueella. Aloin raivoisasti huitoa käsiä että saisin pumpun jostakin, halusin tarkistaa ensiksi pysyykö ilma sisällä ennen kuin aloitan kumin vaihtamisen. Rupesi stressi nousemaan kun epäonnea heti alussa, onneksi pääsin kuitenkin nopeasti pumppaamaan. Helpotuksesi ilma pysyi sisällä ja asia korjaantui suhteellisen nopeasti, mutta kallista aikaa kului jälleen harmittavan paljon.

Vihdoin pääsin pyörän selkään ja annoin palaa. Ilma oli upea ja siinä oli nautinto polkea, ensimmäinen 30k menikin todella helposti ja sai polkea kovaa. Mielessä kävi että tästä tulee nopea pyörä tänään, mutta sitten alkoi pyöräosuus joka ei ollut nopeaa vaan toistuvia 90 asteen jyrkkiä mutkia. Tämä vaati teknillisesti todella hyvää taitoa käsitellä pyörää, eikä sitä minulla ollut. Paljon kovaa jarrua ja taas kiihdytystä, juuri kuin pääsit vauhtiin niin uutta mutkaa joka hidasti vauhtia paljon. Tätä painettiin seuraavat 50k jossa oli mukana pari todella jyrkkää nousua ja laskua, joista muutamat olivat todella vaarallisia. Yhdessä alamäessä tulin 70 alaspäin ja sitten kova jarrutus, 90 astetta jyrkkä kääntyminen. Onneksi oli kuiva keli, sateella tämä tie olisi ollut todella vaarallinen.

IMG_2211

Sitten tein toisen virheeni n 60k kohdalla, tiessä oli isompi töyssy ja tunsin että satula meni alaspäin. Koetin tähyillä että miten paljon se tippui, mutta en pysähtynyt katsomaan vaan jatkoin matkaani. Olisi ehdottomasti pitänyt pysähtyä ja korjata, sillä kisan jälkeen katsoin että se oli laskenut 3cm alaspäin. Aloittelijamainen virhe, sillä juoksussa tajusin heti että jalat eivät tuntuneet samoilta, olin ajanut 120k eri asennossa ja tämä varmasti vaikutti juoksuuni.

Pyöräreitillä oli muutenkin hyvin erikoinen hiekkatieosuus jossa monella puhkesi kumeja aikalailla. Reitin viimeinen 10k ensimmäisestä kierroksesta oli taas hyvää tietä kunnes pääsimme kaupunkiin, jossa viimeiset kilometrit painettiin mukulatiellä. SE oli ihan järkyttävää tärinää pyörän kanssa, jossa vauhti oli hyvin hidasta. Yleisöä oli kiitettävästi kannustamassa siinä kohtaa, mutta kisaajana tämä oli vaikea kohta ajaa. Lupulta oman Carmin mittasi yhdelle kierrokselle matkaa 92,5k.

Toiselle kierrokselle oli energiaa hyvin painaa, sinne oli helpompi lähteä vaikka teknisesti reitti oli todella vaativa ja ilmeisesti ensi vuodelle reittiin on tulossa muutoksia. En pystynyt painamaan kovaa näitä mutkia ja hyödyntämään reitillä olevia kohtia tehokkaasti. Olin ajatellut tavoittelevani 5h alitusta pyörässä, koska treeneissä olin pystynyt vetämään 5h 10 min vauhtia, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen tavoite tuntui hyvin vaikealta ajalta saavuttaa. Ilma oli kuitenkin huippu ja yritin parhaani tehdä reitillä, mutta aika painui reippaasti yli 5h tunnin ja se harmitti. Lopuksi pyöräreitin pituudeksi tuli 185k, jossa lopullinen keskinopeus jäi minulle 34km/h ja aika 5h 26 minuuttia.

Nopea vaihto juoksuun ja menoksi, tässä kohtaan tosiaan tunsin että jalat eivät tunnu samalta. Kiroilin itsekseni satulan tippumista ja sitä etten pysähtynyt sitä korjaamaan, vaikutusta varmasti oli juoksuun. Annoin kuitenkin mennä, lupasin että teen parhaani kaikesta huolimatta. Juoksuun lähtiessä ei minulla ollut mitään tietoa sijoituksestani, itse kuvittelin kuitenkin KONA paikan karanneen käsistäni tässä vaiheessa, se vaikutti hieman lataukseen. Todellisuudessa en kuitenkaan ollut montaa kymmentä minuutta jäljessä top5 porukasta, jonka joukkoon itseäni kuitenkin tavoittelin.

Alku ja ensimmäinen 10k tuntui vielä ok vauhdille ja pystyin juoksemaan aika hyvin. Lämpö oli aika kovaa ja juostiin kivassa helteessä. Nestettä tankkasin tasaisesti kokoajan ja juomapisteitä oli aika hyvin matkan varrella, mutta siitä huolimatta seuraavaan kisaan otan mukaan omia juomapulloja vyölle. Välillä olisi tarvinnut nestettä ja huomasi että seuraavalle tankkauspisteelle oli vielä matkaa. Juoksureitti ei ollut mitenkään flat, ylämäkeä ja kevyttä alamäkeä vaihtelevasti ja yksi jyrkkä nousukin oli mukana.

Reitti juostiin 3krt ympäri ja aina kaupungissa oli mahtavasti porukkaa kannustamassa. Hyvää latausta sai aina seuraavalle kierrokselle. Yritin pilkkoa matkaa hyvin pieneksi tavoitteiksi, eli tsemppasin itseäni aina juomapisteeltä seuraavalle. Toisella kierroksella alkoi vasen reisi tuottamaan ongelmaa, samaa vaivaa mitä oli ollut 3 viikkoa ennen kisaa. Pelkäsin suuresti että meneekö todella pahaksi kipu ja joudunko vielä keskeyttämään, mutta hiljensin vauhtia ja koetin vain sinnitellä sen kanssa. Toivoin että se menisi ohitse ja pääsisin maaliin hienosti, sillä omaa ennätystä tässä kuitenkin rikottiin kaikesta huolimatta, vaikka KONA paikka tuntui olevan jo hyvin kaukana ja mahdollisuudet olisivat menneet.

Yleisöä oli reitillä mahtavasti ja suihkua oli asukkaat järjestäneet reitille ja lapset tarjosivat vettä sen mitä kerkesivät. Reitillä oli jotkut järjestäneet hyviä bileitä ja musiikki pauhasi tsemppaavasti. Se 3 kierros on aina henkisesti helpompi kuin toinen, sille lähdin hakemaan hyvää vauhtia. Ilokseni huomasin että jalka alkoi tuntumaan paremmalle, mutta ei kuitenkaan hyvälle. Nyt vaan shut up legs ajattelin ja anna palaa vauhkosin itselleni, sillä olin omien laskelmien kautta pääsemässä lähelle 10h 30min aikaa, joka olisi suuri parannus edelliseen aikaani.

Kisassa ne viimeiset 3k tullaan aina kovaa vauhtia, sitä löytää aina uudet voimat juosta kun tietää että kohta se maalisuora on edessä ja saat tuulettaa. Kaupunkiin juoksin kädet pystyssä, tiesin että oma unelma ja tavoite ei täyttynyt tässä kisassa, mutta tunsin kuitenkin antaneena parhaani. Maalisuoralle on aina upea päästä, pitkä päivä saa ansaitsemansa palkinnon kun Ironman mitali ripustetaan kaulaan ja kuuluttaja kuuluttaa oman nimen, YOU ARE AN IRONMAN on tunne joka tuo minulle voimaa ja uskoa elämään.

FullSizeRender-24

FullSizeRender-21

Lopullinen aika 10h 35 minuutia ei ollut sitä mitä lähdin hakemaan, mutta se on 2h parempi aika kuin 8kk sitten tehty aika Ironman Cozumelissa ja kovan treenauksen aloitin 6kk ennen Hollannin kisaa. Ensiksi tulee tunne epäonnistumisesta, jäin tavoitteesta ja KONA paikasta 40 minuuttia. Aina sitä rupeaa analysoimaan kisaa hyvinkin kriittisesti ja mietti omia virheitä matkallani, jotka maksoivat aikaa ja kostautuivat päivän aikana. Tavoite oli kova ja realistinen, en vielä onnistunut siinä mutta otin kuitenkin suuren askeleen kohti unelmaani. Koitan kääntää kaiken positiiviseksi ja oppia kaikesta. Triathlon on hyvin herkkä laji, jossa täydellistä suoritusta on vaikea hakea, mutta omat virheeni olivat nyt vain tänään liian suuria.

IMG_2085

Kokemus opettaa ja muutaman päivän jälkeen olin jo pyörän selässä palauttelemassa. Olen ihminen joka katsoo eteenpäin ja näkee uuden mahdollisuuden ja voiman sitä mitä rakastaa. Katsoin palkintojen jako tilaisuuden missä kuulutettiin podium urheilijat ja lopuksi ne jotka saivat lunastaa paikan Hawaijille. Päätin siinä hetkessä, että se päivä tulee kun seison tuolla lavalla, olen podiumilla ja lunastan paikkani. Tiedän että minussa on ainekset paljon parempaa, siksi haluan päästä 2kk päästä Barcelonaan 4.10 kisaamaan ja antamaan vielä kerran kaikkeni, nälkää jäi!

Unelmani elää ja vahvistun joka päivä paremmaksi. Minun täytyy jatkaa kovaa harjoittelua, uskoa itseensä ja omiin mahdollisuuksiin onnistua. Se ei ole helppo tie, mutta teen vielä sen minkä olen päättänyt tehdä.
Nyt tarvitsen kuitenkin taloudellista tukea KONA MM-2016 kisaprojektille. Valmennus on huippua, josta suuri kiitos Frank Jakokbsenille. Hän on saanut minusta paljon irti ja olemme tehneet tiivistä yhteistyötä ja haluaisin sen jatkuvan edelleen, mutta ilman taloudellista sponsorointia se ei ole mahdollista. Olen päättänyt aloittaa teidän nimikirjoituksen myymisen kisa-asuuni, teidän jotka olette hengessä mukana ja haluatte auttaa.

Olen sitoutunut projektiini ja haluan mennä loppuun asti, kehittyä ja olla parasta itseäni. Nyt voit ostaa 10€ arvoisen nimikirjoitus paikan kisa-asustani, josta 5€ lahjoitan Plan Suomelle ja lopulla tuetaan harjoitteluani, kisamatkoja, varusteita ja valmennusta. Olisi hienoa saada kisa-asu täyteen nimikirjoituksia jotka ovat mukana tukemassa matkaani ja lasten tulevaisuutta, tästä olisin suuresti kiitollinen.

Olen suuresti kiitollinen kaikille yhteistyössä oleville kumppaneille, Selätin, 2XU_Suomi, Fast Sport Nutrition, Urheiluhierontaa.fi, Tough Viking, Triathlonliitto, Fressi, The Look, Gloss HYMY, Argon18 Bikes, Scorpions Store ja Plan Suomi jota tuen urheiluni kautta. Tärkeät taustajoukot ovat suuri voimavara, ilman heitä ei tämä olisi mahdollista, ja suuri kiitos Sansego Frank Jakobsen ja Kaisa Jakokbsenille, jotka ovat opettaneet amatööri triathlonistille avain uudenlaisen maailman triathlonin parissa, kiitos!

Klikkaa nyt linkkiä ja osallistu tapahtumaan, kutsu ystäväsi mukaan 14 päivään tempaukseen!
https://www.facebook.com/events/1046486952058362/

Klikkaa linkkiä ja osta 10€ arvioinen nimikirjoituspaikka kisa-asustani ja olet mukana auttamassa lasten tulevaisuutta. http://www.kiririnki.fi/projects/mikael-jamsanen/confirm_purchase?product_code=fdf0e308ffa33ad9542f65005ea159e8

Tämä kampanja kestää 2 viikkoa, jonka jälkeen urheilijoille suunnattu Kiririnki sivusto kohdallani sulkeutuu. Ilmoitan tapahtumasivustolla missä liikun jotta pääset varmasti tekemään nimikirjoituksen kisa-asuuni. Haluan kiittää sinua henkilökohtaisesti ja ottaa kuvan tukemisestani ja kisan jälkeen lahjoitan kisa-asuni Plan Suomelle.

Nyt palaudutaan hyvin kisasta ja tehdään kevyitä treenejä ennen kuin aloitan seuraavan 6 viikon kovan treenijakson kohti Ironman Barcelonan –kisaa. Toivottavasti pääsen matkaan, toivon että saamme yhdessä koottua paljon rahaa Plan järjestölle, sillä jokainen lapsi on tärkeä ja hänellä on tulevaisuus.

“I believe i have the potential; it just takes a lot of work and focus. Life is about taking changes and trying. There is always success in that alone. You don´t have to be world champion if you´re doing what you love”

Im so inspired, you see it, you sense it. I just need to go next level and further! Just remember how far you´ve come, not just how far you have to go. You are not where you want to be, but neither are you where you used to be. So just keep going and never give up!

IMG_2113

Urheilu terveisin,
Ironmikael

Anything is Possible
www.mikaeljamsanen.com
www.plansuomi.fi

Kerro kavereillesi...Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone