Huomenna alkaa viimeinen jakso treeneissä, vielä painetaan kovaa ja täysillä kohti unelmaa. Matka on ollut huikea kun 5kk sitten aloitettiin ammattimainen harjoittelu. Silloin minulla ei ollut tietoa mitä tuleman pitää ja kuinka rankkaa kaikki tulisi loppujen lopuksi olemaan. Olen luottanut ja uskonut siihen että tekemellä asioita oikein vahvistun ja kasvan, vaikka matka on ollutkin välilllä todella raskasta.

Yksin treenaaminen, joka päivä keskittyminen seuraavaan harjoitukseen ja omien rajojen rikkomiseen. Mentaalisesti äärirajoilla, fyysisesti kivun ja poltteen kestämistä, syön ja nukun niin paljon kuin mahdollista jotta olisin valmis jälleen huomenna. Tätä kaikkea rakastan ja sitä intohimoista poltetta olla parasta itseäni tulevaisuudessa.

Lähtötaso minulla oli heikko, kun vertaan siihen mitä haluan olla elokuun 2 päivä Hollannissa jotta unelmani toteutuu. Minulla on päämäärä ja kova treenaaminen on tuottanut nyt hyvää tulosta. Olen oikealla tiellä ja haluankin katsoa positiivisesti eteenpäin. Olen saavuttanut isoja askeleita jokaisessa lajissa määrätietoisella harjoittelulla. Olen oppinut ja saanut tuntea triathlon treenaamisen kovuuden, äärirajoilla menemisen viikosta ja kuukaudesta toiseen. Olen opetellut itsestäni uusia kykyjä onnistua ja iloita, kannustaa itseäni silloinkin kun treeni on ollut raskasta ja mieli painaa. Silloinkin olen aina halunnut kohdata seuraavan treenipäivän henkisesti vahvempana, innostuen menemällä eteenpäin ja keskittyen siihen että teen parhaani, annan kaikkeni ja pysyn suunnitelmassa.

Henkisesti tämä on ollut vielä kovempaa kuin fyysisesti, uskon että siinä ne erot monesti syntyvätkin kun tavoitellaan omien rajojen maksimaalista rikkomista. Jos pää kestää tämän harjoittelun niin kroppaa tulee kyllä mukana ja se kestää, näin se on minulla tapahtunut. Uskon että kroppa mukautuu sisäiseen voimaan ja omaan tahtotilaan, se vahvistuu ja kantaa yli vaikeiden aikojen kohti päämäärää ja itsensä voittamista.

Olen valmis varmasti olemaan parasta itseäni Hollannissa, olemaan oman elämäni sankari ja omistamaan kilpailuni pienelle tyttärelleni, suru on voimakas voimavara. Nyt toivon että seuraavat 2 viikkoa saan keskittyä tekemään kovaa harjoittelua jotta olen valmis pian kohtaamaan taisteluni soturina, joka ei koskaan luovuta.  Tavoitteeni on monen mielestä mahdoton, mutta uskon siihen. Luotan suunnitelmaan ja valmennukseen joka on ollut suuri inspiraatio matkallani, siitä olen kiitollinen Frankille ja Sansegolle. Uskon sisäiseen voimaan, omiin kykyihin onnistua ja mikään ei ole mahdotonta.

Kun ajattelen nyt pitkää matkaani, on se saanut minut uskomaan itseeni entistä vahvemmin. Tiedän omat vahvuuteni, tunnen omat voimavarani ja tiedän minne olen matkalla, pyrin aina ottamaan kaiken hyödyn hyvistä puolistani. Matkallani on aina ollut Usko, Toivo ja Rakkaus, kun nämä ovat mukana, tulen pääsemään sinne minne minun tuleekin päästä.

Nyt mennään loppuun asti, tehdään se mikä on päätetty tehdä. Haluan voittaa itseni, haluan toteuttaa päämäärääni koko sydämellä. Unelmaani ei ole oikotietä, se tulee kovalla työllä, armottomalla tahdolla ja suurella sydämellä.

Voit olla mukana matkassani ja tukea matkaani Kiririnki yhteistöpalvelun kautta. Sieltä löytyy yrityksille pieniä sponsorointipaketteja, yksityisille t-paitoja joita kautta voin tukea samalla lasten tulevaisuutta, Plan Suomen arvokasta työtä ja lapsen oikeuksia.

Klikkaa linkkiä: http://www.kiririnki.fi/projects/mikael-jamsanen

musta_anything is possible

Olen suuresti kiitollinen kaikille tukijoilleni jotka ovat mukana matkassani, kiitos!

Tsemppiä kaikille elämään, uskokaa itseenne ja olkaa rohkeita.
Urheiluterveisin,

Ironmikael
www.mikaeljamsanen.com

Kerro kavereillesi...Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone