Nyt se on lähellä, huomenna on ensimmäinen kisastartti triathlon maailmaan. Jännittääkö, no kyllä jännittää. Itselläni on eka kisa ja edessä rookien triathlon tulikoe. Ainut huoli on se että voittaminen on taottu päähän. Se on off/on moodi kun lähtö tapahtuu, intohimo ja palo syttyy ja tiedän itseni että siinä on kovatyö pitää jarrua uinnissa päällä kun lähtömerkki pamahtaa ja urheilu suorituksessa laitetaan ne ämpärit tyhjäksi.  Keskittyminen ja ajatukset ovat olleet mielessä koko viikon. Olen vuosia kaivannut tätä intohimoa ja fiilistä urheiluun, sitä tunnetta joka loppui minulta ammattiurheilun jälkeen 10 vuotta sitten, nyt on uutta haastetta.

Pelasin aikoinaan 5 vuotta jääkiekkoa Espoon Bluesissa kunnes loukkaantumiset päättivät urani. Oli vaikeaa sillä unelma pelaamisesta päättyi liian aikaisin, se josta pikkupoikana unelmoin. Nivuset leikattiin 5 kertaa ja jänteet ruuvattiin metalliankkureilla molemmin puolin luuhun kiinni, polvikin siinä välissä laitettiin kokonaan uusiksi. Muistan vain lääkäriltä lauseet että nyt hokkarit naulaan jos haluat kävellä tai harrastaa tulevaisuudessa urheilua. Silloin sain totaalisen kiellon juoksuun ja peleihin, salitreeniä onneksi sain jatkaa kipujen mukaan.

Bluesissa en ollut mikään tähtipelaaja, olin raataja ja likaisen työntekijä, se joka meni maalille ja otti iskut vastaan. Jalka liikkui ja jääkiekkoilijana pieni kokoni korvattiin rohkeudella, tahdonvoimalla ja suurella sydämellä. Tästä varmasti tuli lempinimikin, Espoon Asterix. Se tinkimätön asenne millä mentiin eteenpäin, aina annettiin 110%.  Loukkaantumisten jälkeen vuosia tehtiin jumppaa ja taisteltiin kipujen kanssa, välillä niitä oli enemmän ja välillä vähemmän. Urheilijan luonne ei antanut periksi, piti päästä pikkuhiljaa takaisin urheilemaan ja tekemään muutakin kuin salitreeniä, vaikka tiesin että kivut iskevät päälle, niin kipukynnys oli jo korkealla. Oli aika ottaa rohkeita askelia tuntemattomaan ja lähteä etenemään urheilusta uutta sykettä elämään.
Viime syksynä sitten haastoin itseni, päätin että kokeilen rajojani ja testaan kroppaani oikein kunnolla. Osallistuin Helsinki City Marathonille voittaakseni itseni henkisesti. Kaikki meni hyvin vaikka kesän treeneissä kivut nousivatkin välillä kovaksi, mutta en antanut sen häiritä harjoittelua.  Selvisin maaliin ajassa 3.58 ja silloin oli voittaja fiilis, en ole koskaan ollut mikään juoksia tyyppi, enemmänkin räjähtävän nopea.  Nyt talvella mietin että pitää löytää jotakin vieläkin hullumpaa haastetta elämääni jolla haastaisin itseni, sitä urheilua jota niin rakastan.

Päätin silloin että teen kovan Ironman haasteen itselleni, tiesin että siitä tulee kova, mutta en ole koskaan ryhtynyt mihinkään jos sen suorittaminen olisi helppoa, tämä kuvastaa myös elämääni. Tästä pitää tulla suuri unelma, se elämänvoima joka vie minua eteenpäin kaikessa siinä mitä haluan tehdä. Ironman antaa uskoa minun koko elämälleni. Uintia en ole koskaan harrastanut, joten se piti aloittaa ihan alusta ja paljon on tekemistä sen tekniikan kanssa kyllä. Se on heikkouteni, pyörä on vahvuuteni ja juoksu menee sydämen voimalla.

Pelivuosina pelipäivä oli aina juhlapäivä, nyt kisapäivästä tulee juhlapäivä. Sitä varten treenataan, että voi antaa parasta itsestään ja voittaa itsensä. Juhlapäivänä nautitaan jännityksestä, fiiliksestä ja ihmisistä. Sitä on urheilu ja rakastamalla sitä jokainen meistä löytää itsestään paljon vahvuuksia ja uskoa omaan tekemiseen. Aina pitää muistaa kannustaa toista koska sillä tavalla kannustat myös itseäsi, näin tulen tekemään huomennakin. Uskokaa itseenne, olette vahvempia kuin arvaattekaan ja kestävämpiä kuin tiedättekään. Mikään ei ole elämässä mahdotonta kun sydän on mukana.

Päivästä tulee varmasti upea ja hieno kaikille kisaajille. Tästä alkaa kesän tiukka kisakausi joka päättyy syyskuun lopussa Espanjan Mallorcan Ironman –kisaan. En voi jo tässä vaiheessa kylliksi kiittää sydämellisiä triathlon ihmisiä ja sitä tunnetta jota laji pitää sisällään, joka tarjoaa suurta rikkautta ja elämäniloa meille kaikille. Tiedän ja tunnen olevani oikealla tiellä, tämä on mun juttu joka auttaa minua nyt selviytymään elämäni haasteista kohti suurta unelmaani.

Tästä tulee uskomaton matka ja seikkailu kohti ironman –kisaani, tämä ei olisi mahdollista ilman hyvä sydämisiä yhteistyökumppaneita, joille olen kiitollinen. Yhdessä voimme viedä kesän aikana yhteiskunnallisesti merkittävää elämäntaidot kouluun –hanketta eteenpäin triathlon kisoissa ja kertoa siitä eteenpäin kaikille. Yhteinen unelmamme on, että vuonna 2020 jokaisessa suomalaisessa koulussa opetetaan elämäntaitoja, tämä vaatii sinnikästä työtä ja pitkäjänteistä sitoutumista, tämän lupauksen tulen pitämään ja sen tulen myös toteuttamaan.

 


#DreamBig #Believe #Receive #Do